Entä jos et yrittäisi nukkua?

Kun uni ei tule, on luonnollista yrittää tehdä asialle jotain. Ehkä vaihdat asentoa, tarkistat kellonajan, yrität rentoutua, teet hengitysharjoituksen tai mietit, mitä voisit vielä tehdä saadaksesi itsesi nukahtamaan.

Vähitellen nukkumisesta voi tulla tehtävä, jossa pitäisi onnistua.

Siinä on yksi unettomuuden paradokseista: uni ei ole tahdonalainen suoritus. Mitä tärkeämmäksi nukahtaminen muuttuu ja mitä enemmän sitä yrittää saada tapahtumaan, sitä enemmän yrittäminen voi ylläpitää valppautta.

Unettomuuden kanssa ei tarvitse taistella

Kun makaat hereillä, mieleen voi nousta ajatus: Minun pitäisi jo nukkua. Samalla saatat alkaa tarkkailla, joko uni olisi tulossa.

Tämä on ymmärrettävää. Mieli yrittää ratkaista ongelmaa. Nukkumisen kohdalla ongelmanratkaisu ei kuitenkaan aina auta, sillä nukahtamista ei voi käskeä tapahtumaan.

Mitä enemmän nukkumisesta tulee tehtävä, sitä helpommin huomio jää seuraamaan sitä, onnistuuko tehtävä.

Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista

Unettomuuden hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista tai sitä, ettei uneen voisi hakea apua. Hyväksymisellä tarkoitetaan sitä, ettei tämänhetkisen kokemuksen tarvitse olla toisenlainen ennen kuin voit olla siinä.

Jos olet hereillä, olet juuri nyt hereillä. Jos tunnet levottomuutta, kehossa saa olla levottomuutta. Jos mielessä pyörii ajatuksia, niiden ei tarvitse kadota ennen kuin voit levätä.

Sen sijaan että kysyisit:
“Miten saan tämän pois?”

voit kokeilla kysyä:
“Voisiko tämä olla tässä juuri nyt?”

Kaikkea ei tarvitse kontrolloida

Ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia ei voi täysin hallita. Sama koskee unta.

Voit luoda unelle hyviä olosuhteita, mutta et voi käskeä itseäsi nukahtamaan.

Tämä voi tuntua ensin turhauttavalta. Samalla siinä on jotakin vapauttavaa: sinun ei tarvitsekaan osata tehdä unta.Kehosi osaa sen jo.

Kun huomaat yrittäväsi nukahtaa

Seuraavan kerran kun huomaat makaavasi hereillä ja yrittäväsi saada unen tulemaan, sinun ei tarvitse tehdä uutta harjoitusta tai yrittää lopettaa yrittämistä.

Voit vain huomata:
Huomaan, että yritän nyt kovasti nukahtaa.

Tai:
Huomaan, että mieleni yrittää ratkaista nukkumista.

Siinä kaikki. Ajatuksia ei tarvitse karkottaa. Kehon tuntemuksia ei tarvitse muuttaa. Sinun ei tarvitse edes rauhoittua. Voit antaa itsesi olla hetken juuri siinä missä olet.

Pelkkä yrittämisen huomaaminen voi jo muuttaa suhdettasi tilanteeseen. Tarkoituksena ei ole saada unta tulemaan huomaamisen avulla, vaan antaa nukahtamisen tapahtua silloin, kun se tapahtuu.

Entä jos yö saa olla tällainen?

Joskus kaikkein vaikeinta on hyväksyä mahdollisuus, ettei tuleva yö ole hyvä. Aiemmat huonot yöt voivat helposti alkaa vaikuttaa siihen, mitä seuraavalta yöltä odottaa. Mieli haluaisi varmuuden: Kyllä minä tänä yönä nukun.

Sellaista varmuutta kukaan ei kuitenkaan voi itselleen antaa.

Sen sijaan voit harjoitella ajatusta:
Tämä yö saa olla sellainen kuin siitä tulee. Minun ei tarvitse ratkaista sitä etukäteen.

Tämä ei takaa hyvää yöunta eikä sen tarvitsekaan. Tarkoituksena ei ole käyttää hyväksymistä uutena keinona nukahtaa, vaan vähentää sitä kamppailua, jota nukkumisen yrittäminen voi tuoda yön ympärille.

Sinun ei tarvitse saada unta tapahtumaan

Uni ei ole tehtävä, jonka voit suorittaa onnistuneesti tai epäonnistuneesti. Voit huolehtia itsestäsi, levätä ja luoda unelle tilaa, mutta itse nukahtamista sinun ei tarvitse saada aikaan.

Nukahtaminen on elimistön automaattinen prosessi. Kun unen tulemista ei tarvitse jatkuvasti tarkkailla, arvioida tai yrittää varmistaa, nukkumisen ympärille syntynyt paine voi vähitellen hellittää.

Jos uni tulee, se saa tulla. Jos olet vielä hereillä, saat olla hereillä.